Persoonallisuushäiriöt

Persoonallisuushäiriöt

Persoonallisuushäiriöillä tarkoitetaan pitkäaikaisia ajattelun sekä käyttäytymisen malleja, jotka ovat luonteeltaan joustamattomia eli persoonallisuushäiriöinen ihminen käyttäytyy toistuvasti tietyn mallin mukaan. Nämä ajattelu- ja käyttäytymismallit aiheuttavat haittaa ihmiselle, esimerkiksi vaikeuttavat sosiaalisissa tilanteissa toimimista tai sosiaalisten suhteiden solmimista. Persoonallisuushäiriötä voi olla vaikea tunnistaa, edes ihminen itse ei tiedosta juurtuneiden tapojensa olevan merkki persoonallisuushäiriöstä. (F60 Persoonallisuushäiriöt nd.)

Persoonallisuushäiriöitä on paljon erilaisia ja ne on jaettu kolmeen ryhmään. Yhden ryhmän muodostavat epäluuloinen ja eristäytyvä persoonallisuushäiriö. Epäluuloinen persoonallisuus ilmenee epäluuloisuutena muita kohtaan ja ajoittain vainoharhaisina kuvitelmina. Eristäytyvä persoonallisuus puolestaan vetäytyy sosiaalisista kanssakäymisistä ja välttelee ihmiskontakteja. Toiseen ryhmään luokitellaan epävakaa, epäsosiaalinen, huomionhakuinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö. Edellä lueteltuja persoonallisuushäiriöitä yhdistävät ristiriidat yhteisön ja yhteiskunnan kanssa. Jos ihminen kärsii epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä, hän voi joutua yhteentörmäyksiin lain kanssa, sillä epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on tyypillistä piittaamattomuus laista ja moraalista. Epävakaa persoonallisuus puolestaan haittaa ihmisen elämää jatkuvasti muuttuvilla suunnitelmilla ja ailahtelevilla mielialoilla. Huomionhakuinen persoonallisuus voi haitata ihmissuhteita jatkuvalla huomion keskipisteeseen pyrkimisellä ja aiheuttaa masennusoireita, jos ihminen kokee saavansa liian vähäistä huomiota. Narsistinen persoonallisuushäiriö puolestaan ilmenee epärealistisilla käsityksillä omista kyvyistä ja arvostuksen hakemista ympärillä olevilta. Kolmannen ryhmän muodostavat vaativa, estynyt ja riippuvainen persoonallisuushäiriö. Nämä persoonallisuushäiriöt aiheuttavat usein ahdistus- ja masennusoireita sekä voivat kaventaa elämänpiiriä. Vaativaa persoonallisuutta kuvaa pikkutarkkuus ja itsepäisyys. Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä pyrkii järjestämään elämänsä niin, että välttyisi sosiaalisilta kontakteilta. Riippuvainen persoonallisuus on nimensä mukaisesti riippuvainen muista ihmisistä ja kokee, että tarvitsee toisten hyväksyntää ja tukea pienissäkin ratkaisuissa. (F60 Persoonallisuushäiriöt nd.)

Persoonallisuushäiriöiden hoito

Suurin vastuu persoonallisuushäiriöiden diagnostisoinnista, hoidosta kuuluu psykiatriselle avohoidolle, joka on toimii yhteistyössä mm. perusterveydenhuollon, päihdehuollon ja psykiatrisen sairaalaosaston kanssa. Persoonallisuushäiriön hoito tulee järjestää ja toteuttaa mahdollisimman pitkään avohoidossa ja tehostetussa avohoidossa päiväsairaalaolosuhteissa. Sairaalahoito voi olla tarpeen mahdollisissa kriisitilanteissa tai tilanteissa, jossa avohuolto tai tehostettu avohuolto ei riitä. Hoitoa voidaan järjestää perusterveydenhuollossa tai päihdepalvelussa. Myös psykoterapiaa voidaan käyttää yhtenä hoitomuotoa. Persoonallisuushäiriön hoito koostuu erilaisista osista ja hoidon kesto on oltava riittävän pitkä, jopa useita vuosia. Häiriöt ovat eriasteisia ja hoitomuodot on valittava henkilön toimintakyvyn ja häiriön vaikeusasteen mukaan. (TAYS.2016)

Mistä persoonallisuushäiriöt johtuvat?

Mahdolliset sopeutumattomiksi katsottavat persoonallisuuden piirteet saattavat muuttua persoonallisuushäiriöksi suuren stressin tai ulkoisen paineen vaikutuksesta. Persoonallisuushäiriöihin kuuluu myös biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Monet tutkijat ovat kuitenkin todenneet, ettei häiriöitä kehity ilman altistavaa ympäristöä. Persoonallisuushäiriöihin on monia syitä ja jokainen tapaus on yksilöllinen. (Persoonallisuushäiriöt. nd.)

Jo ihmisen lapsuuden tai nuoruuden persoonallisuuden piirteet voivat ennakoida persoonallisuushäiriön riskiä. Pysyviä ja myöhemmän kehityksen kautta vakiintuvia luonteenpiirteitä ovat esimerkiksi väkivaltainen reagoimisen tapa tai passiivisuus. Erityisesti pojilla väkivaltainen reagointitapa ennakoi myöhemmin kehittyvää epäsosiaalista persoonallisuutta. (Eronen — Henriksson — Marttunen 2017.) Kuten edellisessä kappaleessa on mainittu, ettei persoonallisuushäiriö kehity ilman altistavaa ympäristöä, lapsuuden persoonallisuuden piirteet eivät varmasti kerro ihmisen tulevaisuudesta. On kuitenkin hyvä tiedostaa tiettyihin luonteenpiirteisiin liittyviä riskejä, jotta esimerkiksi ympäristön muutoksilla ja tarpeellisella tuella voidaan ennaltaehkäistä myöhemmin kehittyvää persoonallisuushäiriötä. Persoonallisuushäiriö voidaan todeta kuitenkin vasta nuorena aikuisena. Häiriö kehittyy taustalla esimerkiksi traumatisoivien lapsuuden tapahtumien aiheuttamana, mutta tulee ilmi vasta aikuisuuden kynnyksellä. Persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei usein itse kärsi häiriöstään tai tunnista sitä ja se tulee esille vasta, kun ihminen hakeutuu avun piiriin jonkin persoonallisuushäiriön aiheuttaman ongelman takia. (Suomen Mielenterveysseura nd.)

Lähteet

Eronen, Markku — Henriksson, Markus — Marttunen, Mauri 2017. Mitä persoonallisuushäiriöt ovat? Psykiatria. Duodecim Oppiportti. Verkkodokumentti. Päivitetty 13.3.2017. <http://www.oppiportti.fi/op/pkr01701/do>. Luettu 17.5.2017.

F60 Persoonallisuushäiriöt. Tietoa diagnooseista. Mielenterveystalo.fi. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspx>. Luettu 12.5.2017.

Persoonallisuushäiriöiden hoito.2016. Elämän tähden. TAYS. Verkkodokumentti.

<http://www.pshp.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoohjelmat/Psykiatrian_hoitoohjelmat/Persoonallisuushairiot/Persoonallisuushairioiden_hoito(35685)>. Luettu 15.5.2017.

Persoonallisuushäiriöt. nd.Tripod. Verkkodokumentti.

<http://myrskykari.tripod.com/persoonallisuushairio.html> Luettu 15.5.2017.

Suomen Mielenterveysseura nd. Persoonallisuushäiriöt. Verkkodokumentti. <http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%A4iri%C3%B6t/persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6t>. Luettu 17.5.2017.